Hallitus
Pöytäkirja 06.04.2020/Pykälä 47

§ 47	Asianro HUS/630/2020

 

 

Oikaisuvaatimus toimitusjohtajan päätöksestä koskien hallintolakimiehen virkaan ottamista, 30.1.2020 § 11

 

Selostus

HUS konsernihallinnossa oli 28.22.2019-12.12.2019 haettavana hallintolakimiehen virka (190002OA). Virkaa haki 42 hakijaa. Hallintojohtaja Lauri Tanner ja hallintopäällikkö Jaana Vento valitsivat hakemusten perusteella haastatteluun neljä hakijaa, joista yksi hakija perui haastattelun. Hallintojohtaja Tannerin ja hallintopäällikkö Vennon valmisteleman nimitysesityksen perusteella HUS toimitusjohtaja Juha Tuominen teki virkasuhteeseen ottamista koskevan päätöksen HUS/382/2020,11 § 30.1.2020. Virkaan
valittiin VT, OTM Tiina Kangas.

 

OTK Joni Komulainen on tehnyt oikaisuvaatimuksen em. virkaan ottamista koskevasta päätöksestä. Oikaisuvaatimus on kirjattu saapuneeksi HUS Keskuskirjaamoon 11.2.2020. Komulainen vaatii oikaisuvaatimuksessaan, että 

 

1.     HUSin toimitusjohtaja Juha Tuominen saattaa päätöksen HUS/382/2020, hallintolakimiehen virkaan ottaminen (190002OA), § 11 30.01.2020 asianmukaisesti tiedoksi, ja että

 

2.     HUS-kuntayhtymän toimitusjohtaja Juha Tuomisen em. virkaan
ottamispäätös kumotaan ja virka julistetaan uudelleen haettavaksi, sekä että

 

3.     em. virkaan ottamispäätöksen päätöksen liitteessä olevaa ansiovertailua korjataan.

 

Viranhakuilmoitus, virkaan ottamista koskeva päätös, haastatelluista hakijoista tehty ansiovertailu sekä Joni Komulaisen oikaisuvaatimus ja hallintopäällikkö Jaana Vennon oikaisuvaatimuksen johdosta antama lausunto ovat oheismateriaaleina 1-5.

 

Vastaperustelut Joni Komulaisen oikaisuvaatimuksessaan esittämiin vaatimuksiin ovat seuraavat:

 

1. Joni Komulaisen vaatimus koskien virkaan ottamista koskevan päätöksen tiedoksiantoa

 

Oikaisuvaatimuksen kohteena olevan päätöksen tiedoksianto on Komulaisen mukaan tapahtunut virheellisesti, kun päätös lähetettiin Komulaisen hänen työpaikkansa, sosiaali- ja terveysministeriön (STM), sähköpostiosoitteeseen (joni.komulainen@stm.fi), vaikka Komulainen oli hallintolakimiehen virkaa hakiessaan ilmoittanut yhteystiedokseen yksityisen sähköpostiosoitteensa (joni_j_komulainen@hotmail.com).

 

Komulaisen mukaan päätöstä ei ole asianmukaisesti annettu kirjallisesti tiedoksi hänelle, eikä oikaisuvaatimuksen esittämistä varten varattu aika
siten ole alkanut. Komulainen vaatii, että HUS saattaa päätöksen asianmukaisesti tiedoksi.

 

HUSin käytäntönä on hakuprosessin yhteydessä aina tiedustella hakijoilta, antavatko he suostumuksensa valintapäätöksen toimittamiseen sähköisesti. Hakujärjestelmässä on tätä koskeva kysymys. Komulainen on antanut suostumuksensa sähköpostitse tapahtuvaan tiedoksiantoon. Inhimillisen erehdyksen vuoksi valintapäätös lähetettiin 30.1.2020 tiedoksi Komulaiselle käyttäen tämän työpaikan sähköpostiosoitetta, eikä yksityistä sähköpostiosoitetta. Komulaisen työpaikan sähköpostiosoite oli päätöksen lähettäjällä tiedossa, koska hän oli aikaisemmin asioinut Komulaisen kanssa juuri tätä osoitetta käyttäen. Vaikka sähköpostiosoite ei ollutkaan Komulaisen preferoima, hän sai näin päätöksen tiedoksi ja tutustui siihen samana päivänä 30.1.2020, sillä hän vastasi ko. sähköpostiin samana päivänä ja kommentoi valintapäätöstä. Katsomme tämän osoittavan, että hän oli tosiasiallisesti saanut päätöksestä tiedon ja katsomme, että tässä tilanteessa vastaanottajalla on todistustaakka, mikäli hän väittää, ettei tiedoksiantoa ole tapahtunut.

 

Tiedoksiannon varmistamiseksi HUS on myös uudelleen lähettänyt valintapäätöksen Komulaisen yksityiseen sähköpostiosoitteeseensa 11.2.2020. HUS toteaa myös, että Komulainen on tehnyt oikaisuvaatimuksensa työsähköpostiinsa saaman päätöksen perusteella, sillä hänen oikaisuvaatimuksensa on päivätty 11.2.2020.

 

HUS katsoo, että tiedoksiantoa koskevassa asiassa ei ole tarvetta laajempiin perusteluihin, eikä muihinkaan päätöksen tiedoksi saattamista koskeviin lisätoimiin. HUS pahoittelee, että tiedoksiannossa 30.1.2020 käytettiin ei-toivottua sähköpostiosoitetta.

 

2. Joni Komulaisen vaatimus virkaan ottamista koskevan päätöksen kumoamisesta ja viran julistamisesta uudelleen haettavaksi

 

Komulainen vaatii, että hallintolakimiehen virkaan ottamista koskeva päätös kumotaan ja että virka julistetaan uudelleen haettavaksi. Komulainen katsoo, että pätevin hakija on ohitettu, ja että päätöksessä on käytetty
muita arviointiperusteita, kuin mitä hakuilmoituksessa on edellytetty, sekä
jätetty huomioimatta osaa hakuilmoituksessa ilmaistuista kriteereistä.

 

Oheismateriaalina 5 on hallintopäällikkö Jaana Vennon laatima lausunto koskien ansiovertailua ja valintaperusteita, joissa Komulaisen esittämiin väitteisiin otetaan yksityiskohtaisemmin kantaa

 

Seuraavassa käydään yleisluontoisesti läpi HUSissa virkavalinnassa yleisesti noudatettavia sääntöjä ja periaatteita, joita myös oikaisuvaatimuksen kohteena olevassa tapauksessa on asianmukaisesti noudatettu:

 

Yleiset nimitysperusteet

 

Kaikkia virkoja koskevat yleiset nimitysperusteet säädetään perustuslain    125 § 2 momentissa. Ne ovat taito, kyky ja koeteltu kansalaiskunto. ”Taidolla” tarkoitetaan koulutuksen avulla hankittuja tietoja ja taitoja samoin kuin tutkinnoilla, julkaisuilla tai muulla tavoin osoitettua tietopuolista perehtyneisyyttä haettavana olevan viran tehtäväpiiriin kuuluviin asioihin.

 

Relevantteja tietoja ja taitoja voidaan hankkia teoreettisten opintojen
ohella ja lisäksi käytännön työelämässä hankitulla kokemuksella. Hakija-arvioinnissa tarkastelun kohteena on se, onko kyseinen kokemus ollut omiaan kehittämään haettavana olevassa virassa tarvittavaa ammattitaitoa.

 

”Kyvyllä” puolestaan tarkoitetaan luontaista lahjakkuutta, työkykyä, järjestelykykyä, päätöksentekokykyä, aloitteellisuutta ja muita työnantajan toiminnan tavoitteiden toteuttamiseksi tarpeellisia kykyjä. Hakijan kykyjä arvioidaan muun muassa haastattelun yhteydessä saadun käsityksen sekä hakijan ilmoittamien suosittelijoiden antamien tietojen kautta.

 

Alun perin ”koeteltu kansalaiskunto” on tarkoittanut nimenomaan nuhteetonta käytöstä ja sitä, että henkilö ei ole syyllistynyt aikaisemmassa virkatyössään tai muutoinkaan moitittavaan käytökseen eikä rangaistaviin
tekoihin. Nuhteettoman käytöksen ohella koetellulla kansalaiskunnolla viitataan myös yleisessä kansalaistoiminnassa ja vastaavassa saatuihin viran hoitamisen kannalta merkityksellisiin ansioihin. Hakijan ”koeteltu kansalaiskunto” yleensä selvitellään vasta valinnan ollessa loppusuoralla, kun tarvittaessa varmistutaan hakijan taustoista esimerkiksi rikosrekisteriotteen tai vastaavan avulla.

 

Edellä kuvatut perustuslaissa ilmaissut yleiset nimitysperusteet (kyky, taito ja koeteltu kansalaiskunto) olivat HUSin näkemyksen mukaan kaikkien haastateltujen hakijoiden osalta jo lähtökohtaisesti tyydyttävällä tavalla
todettavissa heidän sen hetkisten lakimiesvirkojensa ja asiantuntijatehtäviensä perusteella. Tarkemmassa hakijavertailussa keskityttiinkin kokonaisarviointiin, johon vaikuttivat hallintolakimiehen tehtävän kannalta relevantit kelpoisuusvaatimukset ja ansiot (koulutus ja soveltuva kokemus)
sekä hakijalta tehtävän hoidossa edellytettävät ominaisuudet (henkilökohtainen kyvykkyys ja vahvuudet).

 

Virantäytössä hakijoiden kelpoisuuden arviointi on siis kaksivaiheinen
menettely, ensin todetaan, ketkä hakijoita täyttävät viran kelpoisuusvaatimukset ja toisessa vaiheessa arvioidaan hakijoiden ansioita.

 

Erityiset kelpoisuusvaatimukset

 

Erityisillä kelpoisuusvaatimuksilla tarkoitetaan virkakohtaisia vaatimuksia, jotka virkaan nimitettävän henkilön on täytettävä. Tyypillinen erityinen kelpoisuusvaatimus on vaatimus tietystä akateemisesta loppututkinnosta. Erityisenä kelpoisuusvaatimuksena hallintolakimiehen tehtävään on oikeustieteen maisterin tutkinto ja soveltuva kokemus tai vastaava aikaisempi tutkinto ja soveltuva kokemus. Kaikilla haastatelluilla hakijoilla oli edellytetty korkeakoulututkinto. Lisäksi kaikilla haastatelluilla hakijoilla katsottiin olevan riittävä määrä soveltuvaa kokemusta hallintolakimiehen virassa toimimiseen. 

 

Edellä viitattujen hallintolakimiehen viranhaltijalle asetettujen koulutusta ja soveltuvaa kokemusta koskevien edellytysten täytyttyä valintaa valmistelevilla työnantajan edustajilla ei ole velvollisuutta asettaa ketään hakijaa
etusijalle yksinomaan tämän mahdollisten muita hakijoita korkeampien akateemisten tai jatkokoulutuksellisten meriittien johdosta. Riittää, että kaikkien haastateltujen hakijoiden ainoastaan todetaan täyttävän haettavana olevaa virkaa koskevat kelpoisuusedellytykset.

 

Virkaan kuuluvien tehtävien hoitaminen saattaa tosiasiallisesti edellyttää nimitettävältä sellaisia taitoja ja ominaisuuksia, joita ei ole määritelty muodollisiksi kelpoisuusedellytyksiksi. Virkatehtävien hoitaminen onnistuu
paremmin, on menestyksellisempää, mikäli valitulla henkilöllä on joitakin tiettyjä ominaisuuksia tai luonteenpiirteitä. Tällaisia ovat esimerkiksi hyvät yhteistyö- ja neuvottelutaidot, kyky itsenäiseen työskentelyyn ja laajojen kokonaisuuksien hahmottamiseen sekä hyvä uusien asioiden omaksumiskyky (edellä luetellut seikat oli nimenomaisesti mainittu hakuilmoituksessa). Kun erityisten kelpoisuusvaatimusten lisäksi hakuilmoituksessa esitetään edellä kuvatun kaltaisia edellytyksiä, näitä asioita pyritään ottamaan huomioon nimitysharkinnassa, mutta ne eivät kuitenkaan ole samalla tavalla ehdottomia vaatimuksia ja edellytyksiä tehtävään valinnan kannalta kuin erityiset kelpoisuusvaatimukset. Valitsijalla on viime kädessä valta ja
oikeus painottaa näitä seikkoja parhaaksi katsomallaan tavalla. 

 

Kunnalliseen virkavalintaan sisältyy sekä sidottua että vapaata harkintaa. Sidottuun harkintaan kuuluvat hakumenettelyyn liittyvät vaatimukset kuten julkinen haku, kelpoisuusehtojen noudattaminen ja toimivaltaisen viranomaisen päätös. Vapaaseen harkintaan kuuluvat kelpoisuusehtojen asettaminen sekä sopivimman henkilön valitseminen, tasa-arvolain ja yhdenvertaisuuslainen säännökset huomioiden, kelpoisuusehdot täyttävistä hakijoista. Määräävänä periaatteena on hallintolain 6 § tarkoitussidonnaisuuden periaate, joka edellyttää kunnallisen viranomaisen käyttävän toimivaltaansa ja harkintavaltaansa virkavalinnassa vain parhaan mahdollisen
hakijan saamiseksi virkaan.

 

Edellä viitatussa nk. tarkoituksenmukaisuusharkinnassa viranomaisella on näin ollen vapaa harkintavalta ja mahdollisuus valita useiden laillisten ratkaisujen välillä. Nimityspäätöksissä hakijoiden kelpoisuutta ja sopivuutta koskevien vaatimusten tultua täytetyksi lopullinen valintaan johtava harkinta on vapaata edellyttäen, että virkaan valitaan joku muodolliset kelpoisuudet omaavista hakijoista.

 

Haetun tehtävän kannalta relevantin soveltuvan työkokemuksen ja sen pituuden merkitys 

 

”Soveltuva kokemus” tai vastaava ilmaisu (kuten tehtävän edellyttämä tai tehtävän kannalta relevantti työ- ja ammattikokemus) tarkoittaa erilaisissa tehtävissä ja eri organisaatioissa työskentelystä saatua kokemusta ja osaamista. Soveltuvalle kokemukselle ei ole mahdollista asettaa yksiselitteisiä mittareita, vaan jokaisen työkokemusta kartuttavan seikan soveltuvuus arvioidaan ko. viran tehtäväkuvan kokonaisuuden kannalta. Huomioon otettava näkökohta hallintolakimiehen tehtävää täytettäessä on esimerkiksi se, onko hakijan jokin työkokemus omiaan lisäämään hakijan
hyvän hallinnon käytäntöjen ja menettelytapojen tuntemusta.

 

Komulaisen mielestä valintapäätöksessä ei riittävällä tavalla huomioita
hakijoiden terveydenhuollon, tutkimuslainsäädännön tai sote-sektorin tietosuojalainsäädännön osaamista. Komulaisen mielestä hakijoiden vertailussa korostettiin liiallisesti Kankaan tietosuojalainsäädännön osaamista ja
jätettiin huomiotta hänen ja kolmannen haastatellun hakijan olemassa
olevat valmiudet työskentelyyn terveydenhuollon ja tutkimuslainsäädännön ja niitä sivuavien tehtävien parissa. Todettakoon, että tässä valintaprosessissa ainoastaan ”soveltuva kokemus” on muodollinen kelpoisuusedellytys, muut hakuilmoituksessa esitetyt ”eduksi katsottavat” tai muutoin esille tuodut tehtävänkuvaa täsmentävät seikat ovat asiaan vaikuttavia ja huomioon otettavia, mutta ei ehdottomia vertailutekijöitä, ja niiden keskinäinen painotus on valitsijan harkintavallassa. Tässä valinnassa valmistelevat viranhaltijat kiinnittivät erityisesti huomionsa hakijan kokonaiskuvaan, millaiset
kokemuksen kautta kerrytetyt ja toisaalta henkilökohtaisten ominaisuuksien ja vahvuuksien muodossa olevat valmiudet hänellä on hoitaa hakuilmoituksessa kuvattua tehtävää.

 

Työ- ja ammattikokemuksen ohella erilaisilla luottamustehtävillä ja vastaavilla aktiviteeteillä ja toiminnalla on merkitystä hakijan soveltuvaa kokemusta ja ansioituneisuutta arvioitaessa. Lakimiestehtävässä työskentelyn tuomioistuimessa, esimerkiksi tuomioistuinharjoittelun muodossa, on yleisesti katsottu osoittavan sellaista lainopillista lisäpätevöitymistä ja harjaantumista hallinnon ja viranomaistoiminnan alalta, jolle voidaan antaa painoarvoa valintatilanteessa.

 

Pelkästään jonkin tietyn työ- tai ammattikokemuksen pituus ei ole ratkaiseva soveltuvan kokemuksen merkitystä arvioitaessa. Korkein hallinto-oikeus on ratkaisuissaan linjannut, että suuretkaan määrälliset palvelusvuosierot eivät välttämättä merkitse sitä, että kauemmin työssä ollutta pidettäisiin ansioituneempana. Vasta erittäin huomattavilla palvelusvuosieroilla on ollut erottelevaa merkitystä, eikä toisaalta pitkäaikaisellakaan työkokemuksella välttämättä ole merkitystä, jos se koostuu suhteellisen lyhytaikaisista jaksoista. Virkavapaana olo ei luonnollisesti voi kartuttaa työ- tai ammattikokemusta ao. tehtävästä virkavapaan aikana.

 

”Soveltuvan kokemuksen” arvioinnissa ja painottamisessa valintatilanteissa HUSissa nojaudutaan oikeuskäytännössä vahvistettuun näkemykseen, jonka mukaan kenelläkään hakijalle ei automaattisesti synny etuoikeutta tulla valituksi julkiseen virkaan yksinomaan työkokemuksensa pituuden
perusteella. Työkokemukselle ei ole oikeuskäytännössä annettu sellaista painoarvoa, että pidemmän työkokemuksen omaavaa hakija olisi aina
automaattisesti vahvimmassa tai ensisijaisisessa asemassa. Korkein
hallinto-oikeus on ratkaisussaan (2002:893) arvioinut palveluajan pituuden merkitystä virkanimityksessä seuraavasti: ”hakijoiden työ- ja ammattikokemuksen pituutta ei ole pidettävä ratkaisevana seikkana, eikä hakijaa sen perusteella voida yksin pitää ansioituneempana kuin lyhemmän työkokemuksen omaavaa”.

 

Kun useammalla hakijalla katsotaan olevan haetun tehtävän menestyksekkään hoitamisen kannalta riittävästi ”soveltuvaa kokemusta”, hakijavertailussa kiinnitetään huomiota viranhakuilmoituksessa edellytettyihin muihin valintakriteereihin ja tekijöihin, ja ne muodostuvat yleensä ratkaiseviksi lopullisen valinnan kannalta. Hakijoita ei siis laiteta järjestykseen relevanttia kokemusta kartuttavien työvuosien tai -kuukausien määrän perusteella, vaan monen eri vaikuttavan osatekijän kokonaisharkinnan tuloksena
tapahtuva nimityspäätös on hyväksyttävä menettelytapa. Huomiota kiinnitetään kunkin hakijan osaamisen vahvempiin ja heikompiin osa-alueisiin ja peilataan niiden merkitystä täytettävänä olevan tehtävän kannalta. Valintaa valmistelevat henkilöt, jotka ovat valittavan viranhaltijan tulevia esimiehiä ja tuntevat viran tehtäväkentän ja vaatimukset ovat parhaassa mahdollisessa asemassa ratkaisemaan, mitä hakuilmoituksessa esitettyjä ominaisuuksia ja taitoja on syytä painottaa enemmän, mitä vähemmän.

 

Haastattelun merkitys

Kun kyseessä on korkeaa ammattitaitoa ja soveltuvaa työkokemusta edellyttävä, vaativassa ja jatkuvassa muutoksessa olevassa toimintaympäristössä olevan asiantuntijatehtävän täyttäminen, valintaa valmistelevat esimiehet arvioivat hakijoita hyvin laaja-alaisesti. Työkokemuksen ja koulutuksen monipuolisuutta ja tarkoituksenmukaisuutta tehtävän menestyksellisen hoitamisen kannalta on välttämätöntä tarkastella ennakkoluulottomasti ja muodollisia kelpoisuusvaatimuksia huomattavasti laajemmin. Hakijan henkilökohtaiset ominaisuudet ja luonteenpiirteet kuten vuorovaikutus- ja esiintymisvalmiudet, yhteistyökyky sekä hänen persoonalliset reagointi- ja toimintatapansa vaikuttavat siihen, miten ja missä määrin hänen voi olettaa pystyvän saamaan pätevyytensä rakentavaan käyttöön organisaatiossa. Hakijan soveltuvuutta työyhteisöön ja tehtävään, hänen vakuuttavuuttaan, avoimuuttaan, maltillisuuttaan ja paineensietokykyään ja vastaavia piirteitään arvioidaan haastattelussa esille tulleiden näkemysten, ilmaisujen ja haastattelutilanteessa vallinneen vuorovaikutuksen perusteella.

 

Haastattelujen avulla pyrittiin ko. tapauksessa selvittämään ennen kaikkea sitä, kuka muodolliset kelpoisuusvaatimukset täyttävistä hakijoista, hänen aikaisempi työhistoriansa, henkilökohtaiset ominaisuutensa ja ajattelu- ja toimintatapansa huomioon ottaen sopisi parhaiten haettavana olevan tehtävän vaatimuksiin. Haastattelussa pyrittiin myös muodostamaan käsitys siitä, kuinka hyvin haastateltava henkilönä soveltuisi työyhteisöön ja saamaan käsitys hänen toimintatyylistään.

 

Kokonaisharkinnan merkitys

 

Työnantajalla on annettujen kelpoisuusehtojen puitteissa oikeus arvioida ja painottaa hakijoiden ansioita tavalla, jonka se parhaiten arvioi edistävän työnantajan tarpeita. Vaikka ansiovertailussa päätettäisiin painottaa tiettyjä ansioita, myös muilla ominaisuuksilla ja ansioilla, joita tehtävän menestyksellinen hoitaminen vaatii, on merkitystä. Lopullinen ansiovertailu on aina koulutuksen, työkokemuksen ja hakijan persoonallisten ominaisuuksien kokonaisarviointia, jonka keskiössä on kyseessä olevan virkatehtävän
menestyksellinen hoitaminen.

Näkemys, jonka mukaan virkanimitys voi perustua kaikkien osatekijöitten kokonaisharkintaan siten, että koulutuksen ja työkokemuksen ohella huomioidaan hakijoiden sopivuutta työyhteisöön ja muita vastaavia, kysymyksessä olevan viran hoidon kannalta merkityksellisiä henkilökohtaisia vahvuuksia ja ominaisuuksia on vahvistettu oikeuskäytännössä.

Seuraavaan kappaleeseen on kerätty oikeuskäytännössä yleisesti noudatettuja näkemyksiä ja periaatteita liittyen siihen, millä perusteilla valintakriteerien vertailu ja ansioituneimman hakijan määrittely on tapahtunut.

 

Ratkaisussa KHO 1982:1 on hyväksytty, että työnantaja (kaupunginhallitus) sai harkintavaltansa rajoissa valita sopivimmaksi katsomansa kelpoisuusvaatimukset täyttävistä hakijoista. Opetusalaa koskevassa ratkaisussa KHO 1991:59 on otettu kanta, jonka mukaan pätevyysvertailua ei voi ratkaista pelkästään työkokemuksen ja tutkinnon, ansioluettelon ”pituuden” perusteella, sillä ei ole mahdollista mekaanisesti määritellä, kuka missäkin tapauksessa on paras hakija. Ratkaisun KHO 17.4.2002/893 mukaan
koulutuksen ja työkokemuksen ohella tulee ottaa huomioon hakijan viran hoitamisen kannalta merkitykselliset henkilökohtaiset ominaisuudet. Ko.
tapauksessa lopullinen valintapäätös oli perustunut haastattelussa esiin tulleisiin seikkoihin ja henkilökohtaisten ominaisuuksien arviointiin.

 

Kelpoisuusvaatimukset täyttävien hakijoiden vertailussa kaikki arviointiperusteet eivät siis ole selkeästi mitattavia seikkoja tai ominaisuuksia, vaan ne sisältävät myös kyseessä olevan viran tehtäväsisällön ja työympäristön hyvin tunteva, hakemuksia käsittelevän ja haastattelut järjestävän palkkavan esimiehen/esimiesten lähtökohdista ja tavoitteista lähtevää hakijoiden vertailua.

 

Keskeistä hakijoiden vertailussa on myös hakijoiden ammatillisen motivaation punnitseminen. Ammatillisella motivaatiolla tarkoitetaan toimintaa käynnistäviä ja ohjaavia voimia, jotka ilmenevät muun muassa erilaisina toiminta- ja työskentelytapoina, kiinnostuksina ja tavoitteina sekä konkretisoituvat hakeutumisena työpaikkahaastatteluun.

 

Haastateltavasta saatua käsitystä (kuten hänen kuvaustaan omista vahvuuksistaan ja kehitettävistä ominaisuuksistaan ja tyypillisistä toimintatavoistaan) verrataan haettavana olevan tehtävän edellytyksiin ja peilataan erityisesti hakijan suosittelijakseen ilmoittaman henkilön hakijasta antamiin luonnehdintoihin. Kun hakuprosessissa ollaan yhteydessä suosittelijoihin, pyritään erityisesti saamaan konkreettista tietoa hakijan vahvuuksista ja kehityskohteista. Tyypillisiä seikkoja, joita hakijan suosittelijakseen ilmoittaman henkilön/henkilöiden kanssa keskusteltaessa pyritään selvittämään ovat esimerkiksi hakijan kyky tulokselliseen ja laadulliseen työskentelyyn, hänen aikaansaavuutensa, hänen vahvuutensa ja myös heikkoutensa. Hallintopäällikkö Vento on lausunnossaan todennut, että hallintolakimiehen valintavalmistelussa suosittelijoiden lausunnoilla oli merkittävä vaikutus
lopulliseen päätökseen ja ne vahvistivat osaltaan kummastakin hakijasta haastattelussa muodostettua käsitystä.

 

Tasa-arvolain noudattaminen

 

Komulainen totesi oikaisuvaatimuksessaan olleensa hakijoista ainoa miespuolinen ja pyysi HUSin hallitusta ottamaan kantaa siihen, onko päätöksessä menetelty kunnallisen viranhaltijalain 12 §:n, hallintolain 6 §:n tai
tasa-arvolain vastaisesti.

 

Sekä tasa-arvolautakunta että tasa-arvovaltuutettu ovat korostaneet kannanotoissaan, että tilanteessa, jossa hakijana on eri sukupuolta olevia henkilöitä, työnantajan on tarvittaessa pystyttävä osoittamaan, että se on punninnut valituksi tulleen ja valitsematta jääneen tehtävän hoitamisen kannalta merkityksellisiä ominaisuuksia keskenään, ja on katsonut, että *valittu henkilö on tehtävään kokonaisarvostelun perusteella soveltuvampi. Tasa-arvolain mukaan ”soveltuvuus” tai ”sopivuus” tehtävään on hyväksyttävä syy valita tehtävään esimerkiksi työkokemuksensa pituuden tai laadun näkökulmasta vähemmän ansioitunut henkilö. Hakijoiden soveltuvuuden tai sopivuuden arviointi voi perustua paitsi haastatteluihin tai soveltuvuustestaukseen, myös hakijoiden suosittelijoiden antamiin tietoihin ja arvioihin hakijoista ja heidän aikaisempien tehtävien hoitamisesta. Lisäksi edellytetään, että soveltuvuuden arviointi on tapahtunut huolellisesti ja etteivät
käytetyt arviointiperusteet ja arviointiin liittyvä menettely itsessään ole
olleet sukupuolen perusteella syrjiviä (vrt. esim. KKO 2001:9 ja 2002:42).

 

Korkeimmat oikeusasteet ovat ottaneet lukuisissa tapauksissa kantaa
sukupuolen perusteella tapahtuneeksi oletettuun syrjintään virkanimitysprosessissa: KKO 1996:141 ja KKO 2005:24 mukaan täytettävää tointa koskevien kelpoisuusehtojen puitteissa nimittävällä viranomaisella on ollut oikeus tasa-arvolain vastaiseen syrjintään syyllistymättä arvioida ja painottaa hakijoiden ansioita tavalla, jonka se on parhaiten arvioinut edistävän työnantajan tarpeita. KHO 1989:32 mukaan valitsematta jäänyttä hakijan pidempiaikainen työkokemus ei riittänyt perusteeksi edellyttää hänen valitsemistaan muutoin soveltuvammaksi arvioidun ja virkaan valitun hakijan
sijasta. KHO 2005:44 mukaan virkavalinta oli perustunut hakijoiden kokonaisvaltaiseen vertailuun, jossa koulutuksen ja työkokemuksen lisäksi on otettu huomioon haastattelussa esille tulleet seikat sekä hakijoiden henkilökohtaiset ominaisuudet, päätöksen olematta tasa-arvolain vastainen.

 

KHO on hyväksynyt nimitysperusteiden painottamisen ja sen, että kunnallisen itsehallinnon piirissä voidaan antaa painoarvoa viranhakuilmoituksessa mainituille erityisille valintakriteereille ja seikoille, joita valitsija haluaa painottaa.  

 

Komulaisen tasa-arvolain noudattamista koskevaan tiedusteluun vastataan seuraavasti: hallintolakimiehen valinnassa on suoritettu tasa-arvosäännösten edellyttämällä tavalla hakijoiden yleisten nimitysperusteiden, erityisten kelpoisuusedellytysten sekä hakijoiden soveltuvuuden arviointi ja vertailu ennen lopullisen nimitysesityksen tekemistä ja valituksi tulleen henkilön koulutus ja soveltuva kokemus sekä muut valintaan vaikuttaneet ansiot on ilmaistu valintapäätöksessä ja sen liitteissä. Mikään seikka HUSin toimitusjohtajan tekemässä virkaan ottamispäätöksessä ei viittaa tasa-arvolain tarkoituksen vastaisten kriteerien tai vaikuttimien olemassaoloon.

 

Yhteenveto

                                                      Kaikkeen edellä esitettyyn viitaten todetaan, että hallintolakimiehen virkaan ottamista koskeva päätöksen taustalla on valintapäätöstä valmistelleiden viranhaltijoiden suorittama hakuilmoituksessa esitettyjen kelpoisuusvaatimusten asianmukainen punninta ja arviointi, josta on laadittu hakijoita koskeva kirjallinen ansiovertailu. Kaikkien valintaedellytysten, ansiovertailun, hakijoiden haastattelun ja suosittelijoiden lausuntojen kokonaisharkinnan lopputuloksena valinta on kohdistunut henkilöön, jonka katsottiin omanneen parhaat edellytykset hallintolakimiehen tehtävän menestykselliseen hoitamiseen.

 

                                                      Komulaisen oikaisuvaatimuksessa esitettyjen väitteitten tutkimisen jälkeen ole löytynyt sellaisia seikkoja, joiden perusteella virkavalintaprosessia tai valinnan perusteluita olisi syytä moittia ja/tai hakijoiden pätevyyttä uudelleenarvioida.

 

                                                      Näin ollen katsomme, että oikaisuvaatimuksen kohteena oleva nimityspäätös on sisällöltään perusteltu ja tehty oikeassa järjestyksessä, eikä päätös muutenkaan ole lainvastainen.

 

 

 

3. Joni Komulaisen vaatimus, että virkaan ottamispäätöksen päätöksen liitteessä olevaa ansiovertailua korjataan

 

Lisäksi Komulainen ilmoittaa oikaisuvaatimuksessaan, että hänen työkokemuksensa Helsingin sosiaali- ja terveysviraston palveluksessa on kirjattu virheellisesti sekä nimikkeen että työskentelyajan osalta. Todetaan, että Komulaisen vaatimus nimikkeen korjaamisesta on hyväksyttävä. Lisäksi valintapäätöksen liitteenä olleeseen haastateltujen hakijoiden ansiovertailuun lisätään tarkennus Komulaisen virkavapaudesta aikavälillä 1.4.2015-13.10.2016. Ansiovertailun ao. kohta kuuluu korjattuna seuraavasti: ”Vuosina 2013-10/2016 hän on toiminut Helsingin sosiaali- ja terveysviraston henkilöstö- ja kehittämispalvelut -osaston lakimiehenä. Hän on ollut virkavapaalla tehtävästä 4/2015-10/2016.” 

 

Sovelletut oikeusohjeet  

Suomen perustuslain (731/1999) 2, 6 ja 125 §;

Kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain (304/2003) 5 ja 6 §;

Hallintolain (434/2003) 6, 9, 31, 43–45 ja 47 §;

Kuntalain (410/2015) 134 ja 144 §;

Tehtävänimikkeet ja kelpoisuusehdot -pysyväisohje (HUS-kuntayhtymän pysyväisohje 12/2010);

Asiakirjahallinnon ja päätöksenteon ohje (HUS-kuntayhtymän
pysyväisohjeen 1/2016 liite);

HUS-kuntayhtymän hallintosääntö (1.6.2017) sekä

HYKS toimintaohje (1.1.2020).

 

Päätösesitys

Hallitus päättää hylätä OTK Joni Komulaisen oikaisuvaatimuksen lukuun ottamatta ansiovertailuun tehtävää korjausta koskevaa kohtaa. HUSin
toimitusjohtaja Juha Tuomisen päätös HUS/382/2020,11 § 30.1.2020 jää näin ollen voimaan.

 

Päätös

Päätösesitys hyväksyttiin.

 

Lisätiedot

                                           Hallintopäällikkö Jaana Vento, s-posti jaana.vento(at)hus.fi

                                           Palvelussuhdelakimies Maija Ainamo, s-posti maija.ainamo(at)hus.fi